3 years together

Voi kuinka haluaisinkaan 3 vuoden kunniaksi hehkuttaa kuinka meillä menee nyt paremmin kun koskaan. Haluaisin, että Toni ois nyt paremmassa kunnossa kun koskaan ennen mulla ollessaan. Vaan kun niin ei ole.
Tonin kilometrit on tullut täyteen vähän joka suhteessa. Lapsien kuljettimeksi se ei todellakaan sovellu. Vaikka se onkin kiltti ja rauhallinen, ei se kuitenkaan tee yhtään mitään jos en mä käske sitä. Se on kyllästyny siihen. Se on opettanu niin monta lasta ratsastuksen saloihin, että onhan sen aikakin jo lopettaa se. En halua teettä Tonilla mitään mistä se ei tykkää yhtään, joten lasten ratsuksi se ei enää joudu.



Tiukat koulutreenit ei oo ollu sen mieleen koskaan. Niitä on kuitenkin tehty, ja pakko tehdä edelleen, muttei niin paljon. Karu totuus on se, että toi tilanne missä Toni nyt kouluratsastuksen suhteen on, on paras mitä se enää ikinä voi olla. Tota paremmin se ei liiku, eikä sen vaativampiin koulukiemuroihin taivu. Eikä sen tarvi. En halua pakottaa sitä enää yhtään enempää tekemään mitään mistä se ei tykkää.



Esteitä se poni on rakastanut koko pienen elämänsä. Vaikka on ollu aikoja jollon hyppääminen ei kipujen takia ollu sille mieluisaa, se tykkää siitä nyt taas. Tosin taas se on nähty, että liika treenaaminen tappaa ponin mielenkiinnon kaikenlaista liikuttamista kohtaan. Toni ei enää hyppää isoja esteitä. Vois se niistä yli päästä, mutta mä tiiän sen jalkojen olevan nyt siinä kunnossa että en haluu ottaa riskejä. Se mitä me nyt ja tulevaisuudessa hypätään, on pienet esteet mielen virkistämiseks.



Maastossa Toni on aina ollu reipas ja innokas, mutta ei enää. Kaikki polut on käyty monta kertaa läpi, ei se oo enää niin kivaa. Aina, ihan aina Toni on rakastanu rallittaa täysiä maastossa, mutta nyt se ei oo enää halunnu mennä kovaa. Tiedän että se johtuu jaloista. En halua, että Toni joutuu juoksemaan monta kertaa viikossa maastossa vasten tahtoaan. Se on ansainnnu eläkepäivänsä.



Mä oon nyt tehny sen päätöksen, että Toni on eläkkeellä virallisesti. Me ei enää treenata mitään kovasti. Vaikka tää päätös on ollu vaikea, mä tiiän että näin on paremmin. Kaikista parasta on tietää, että oma hevonen nauttii elämästä ja on terve. Vaikka ei enää päästäis hyppäämään esteitä, laukkaamaan täysiä maastossa tai treenaamaan koulua niin paljon, on kuitenkin parempi että Toni ei kärsi. Vaikka mua sattuu myöntää se ettei me Tonin kanssa enää voida kehittyä, sattuu se enemmän jos Toni ei voi hyvin tai oo onnellinen. Se on ansainnu kaikkien näiden vuosien jälkeen sen, että se saa välillä vaan olla ja nauttia elämästä.



Mä rakastan sitä eniten tässä maailmassa vaikken vois enää ikinä ratsastaa sillä. Se on opettanu mulle eniten, se on ollu siinä aina kun kukaan muu ei oo. Aina kun oon ollu yksinäinen, surullinen, ilonen, vihanen tai mitä vaan, Toni on ollu siinä. Se on kestäny mua kaikkina huonoina päivinä ja silti se jaksaa höristä mulle kun haen sitä laitumelta tai vien sille ruokaa. Halatessa se painaa pään mun olkapäälle.
Rakastan sitä...

Jokanen yhteinen päivä täällä voi olla viiminen, 

joten nautitaan siitä mitä meillä vielä on.

Hyviä uutisia

Heippa taas!

En oo paljoa jaksanu nyt kesälläkään kirjotella, enkä oo ylipäätään edes miettiny mitään postauksia mitä voisin tänne tehdä. My Day oli tulossa viikonloppuna, mutta kuvaaminen loppu henkilökohtasista syistä niin aikasin, ettei ollu mitään järkeä editoida niidtä pätkistä mitään.
Ponit on kuitenkin liikkunu ihan normaalisti ja omiin treeneihin on tullu vaan lisää juttuja, niistä myöhemmin lisää.
Viime viikolla oltiin taas Tonin kanssa estetunnilla ja tällä kertaa ei menny ihan niin hyvin. Toni oli tosi tahmea ja laiska, kokoajan sai olla patistamassa ponia liikkumaan. Hypyt sujui kuitenkin ihan hyvin, paitsi laukanvaihdot esteellä. Ehkä 2 kertaa 10 yrityksestä onnistu...
No Toni on ollu nyt oikeestaan jokakerta tosi haluton liikkumaan kun oon sillä ratsastanu, joten vähensin taas sen liikuntamäärää. Nyt se liikkuu 2 päivänä peräkkäin jonka jälkeen sillä on 2 vapaata. Harmittaa että poni on alkanu vanhentumaan niin nopeeta tahtia ettei päästä enää nauttimaan treeneistä kunnolla:/
Onneksi on kuitenkin shettikset, joilla virtää on vaikka muille jakaa. Ja jos nyt mitään suurempia muutoksia ei tapahdu, mun heppailulle on tapahtumassa aika iso muutos! Joku tarkkasilmänen voi ehkä huomatakin jo mikä;) Siitä en uskalla kuitenkaan puhua sen enempää ennen kun asioita alkaa oikeesti tapahtumaan!

Nikon D3100 + Nikkor AF-S 50mm
Valotus 1/160
ISO 100

Treeneihin seuraavaksi. Mulla on ollu nyt kaikenlaisia kiireitä ja menoja, jonka takia en oo kerenny salille niin monena päivänä viikossa ja se todentotta ärsyttää. Tosin treenejä en oo silti skipannu, vaan oon sitte tehny kotona erilaisia treenejä. Meillä on onneks kotona levytanko ja siihen painoja, kahvakuulia ja käsipainoja, joten treenaaminen onnsituu hyvin kotioloissakin.
Uutta boostia treeneihin on tuonu Kayla Itsinesin treenit. Näistä luin joskus aiemmin netistä, mutten sillon hektisen elämäntilanteen takia halunnu tuhlata rahaa siihen. Viimekeväänä (2014) Ainon blogissa oli tämän saman tapanen treenihaaste jota kokeilinkin, mutta se ei jostain syystä lähteny rullaamaan. Nyt siis pistin tuhlaten ja päätin kokeilla tätä treeniä, ja on ainakin tähän mennessä ollu tosi tehokkaita ja rankkoja! Kyllä vaan hiki virtaa:) Voin kertoa joskus näistä treeneistä enemmänkin.

Tällä kertaa mulla ei oo tän kummempia kerrottavia, mutta lähipäivinä palaillaan. Joku tietääkin ehkä että miksi;)

Estetunti 16.6

Moi!

Ennen kun mennään itse estetuntiin, pistän tähän muutaman hassun kuvan myös Zorrosta jonka ratsastin kevyesti ennen tuntia. Poni oli tosi miellyttävä ratsastaa, kulki omalla moottorilla ja teki kaiken kyseenalaistamatta. Edellisenä päivänä maastossa poni oli ollut tosi tahmea ja jäykkä, mutta tällä kertaa olis taipunu vaikka kaksinkerroin ja vauhtiakin löyty. Ei ollu yhtään hidas pohkeellekaan!
Ja näin btw, Zorro on myynnissä;) Tosin ei missään pakkomyynnissä ja lähtee vaan hyvän kodin löytyessä. Jos jotain kiinnostaa, niin mulle voi laittaa sähköpostia tai kommentoida tähän.


Zorron jälkeen laitettiin Toni valmiiksi ja alkuverkaksi käppäiltiin tallille. Tonilla jo useamman kerran hyväksi havaittu keino on kävellä jonkunlainen lenkki maastossa ennen estetuntia, sillä tavalla sen saa hyvin verryteltya ja lihakset vastaanottavaiseksi. Vuosi sitten Tonilla tosiaan revähti takareisi ja siitä alkoikin kierre huonoja ja epäonnistuneita treenejä, mutta onneksi syy kaikelle löytyi ja nyt ollaan kunnossa. Syksyllä kun Tonin toisesta takajalasta meni rikki jotain, se seiso tosi kauan ja pikkuhiljaa alotettiin pelkästä kännistä treenit kun ontuminen loppui. Tällä tavoin se revähtymäkin parani kunnolla ja poni oli kuin uusi sen jälkeen!:)
Hyppääminen ei ollut millään tavalla Tonin mieleen sen revähdyksen jälkeen ja sehän johtui ihan puhtaasti siitä ettei se ollu parantunu kunnolla. Toni ei oo kovin kipuherkkä hevonen, eikä ilmota kovin näkyvästi jos sitä johonkin sattuu, joten eipä kukaan arvannu että se sama vamma vaivasi sitä edelleen. Yksi tuttu joka tuntee Tonin ja minutkin jo monen vuoden takaa hieroi ponin takareisiä syksyllä jalkaonnettomuuden takia ja huomasin sitten itsekkin kuinka paljon kireämpi ja kova revähtänyt reisi oli. No tietenkin kun kipeellä hevosella tehtiin töitä, hypättiin ja mentiin paljon koulua, ponille tuli siitä jonkunlainen kammo ettei se ookkaan kivaa ja siitä syystä Toni oli hypätessäkin kamala. Kukapa sitä lihakset paskana haluaisikaan hyppiä esteitä tai ylipäätään tehdä mitään muutakaan.

Mutta mennäämpä itse asiaan. Alkuun tehtiin loivaa avoa ja koitettiin saada ponia pehmeäksi edestä ja myötäämään vähän ettei kulje kaula väärinpäin ja selkä notkolla kokoaikaa. Toni tulikin tosi hyvi pehmeeks pienillä neuvoilla ja koin paljon ahaa-elämyksiä tunnin aikana. Kyllä se vaan niin on, että tunneilla on pakko käydä jos haluaa kehittyä. Mulle on kehittynyt kaikenlaisia tapoja Tonin kanssa, jotka on se syy ettei homma suju. Nyt kuitenkin sain kuulla mitä teen väärin ja miten se korjataan, joten jospa nyt alkaisi homma sujua!
Laukat otettiin ympyrällä avon kautta ja sen jälkeen ruvettiinkin hyppäämään. Tulin ensin ravissa ristikkoa hassusti ympyrällä ja esteellä laukka. Ensimmäinen hyppy meni kyllä niin päin honkia kun vaan voi, mutta sen jälkeen alkoi sujua. Tultiin myös kaarevalla linjalla kahta ristikkoa, joiden väliin lisättiin vielä 1 ristikko. Sitten korotettiin ristikot pystyiksi ja ihan loppuun tultiin vielä pientä rataa. Toni oli tosi hyvä kun vaan tajusin vaatia siltä tarpeeksi laukkaa myös esteiden välissä. Tää oli ensimmäinen kunnollinen hyppykertä kun käytin suoraa olympiakuolainta ja jäin kyllä ihan liikaa kiinni suuhun hypyissä niinkun varmaan näkyy. Toni kuitenkin on huomattavasti paremmin hallinnassa noilla kuolaimilla, joten kokeiluun lähtee kyllä ihan tavallinen suora kuolain seuraavaksi.


Vähän epäselvästi selitetty, mutta toivottavasti tosta edes jotain ymmärsi:D
Jos nyt hyvin käy, voin mahdollisesti jo tässä kesän aikana kertoa yhden yllätyksen mikä vaikuttaa paljon mun heppailuun. Sitä odotellessa;)

Amanda Lopiccolo - Dark Enough

No words to descripe.

Viime viikkojen ohjelma

Moikka taas!

En edes tiedä mistä mun pitäis alottaa, koska on tapahtunu paljon kaikenlaista mainitsemisen arvoista näide viimeviikkojen aikana. Mutta alotetaampa nyt vaikka siitä, että pari viikkoa sitten käytiin luokan kanssa tutustumassa paikallisen pelastuslaitoksen toimintaan ja siihen mestaan yleensäkin. Iskettiimpä sitten kaikki palomiehen vermeet päälle (jotka tietysti oli mulle ihan liian isot...:D) ja tehtiin sellanen "savusukellus" harjotus. Ei me oikeesti siis savusukellettu vaan käveltiin ensin käytävä päästä päähän kamat päällä, sitte kannettiin letkuja se sama käytävä päästä päähän. Käveltiin rappusia ylös ja alas 3 kertaa ja vielä "agilityrata" eli mentiin yli ja ali esteistä. Täytyy sanoa, että toi päivä on olla mielenkiintosin tähänastisessa elämässäni ja avas aika hyvin mun tulevaisuuden haaveita koska kyllä vain, minäpä pääti  että haen tän koulun jälkeen pelastusopistoon!
Kyllä joo, tiedän että sinne on vaikea päästä ja kuntovaatimukset on korkeella, mutta mulla on about vuosi aikaa treenata, joten kaikki on mahdollista;)



Kesä on tehny tuloaan ja jotenkin se aina tulee niin yllättäen. Keväästä ei ehdi edes kunnolla nauttia kun yhtäkkiä ollaankin jo kesäkuussa ja lomalla. Koulussa viimeinen kuukausi meni aika chillisti etenkin mun osalta, koska bensaa (eli rahaa) säästääkseni skippasin muutaman tavallaan turhan koulupäivän...:D Ja alotinkin jo keskiviikkona juurikin tästä syystä mun loman. Ja loman todellakin, koska kesätöitä en saanut yhtään mistään. Tai ainakaan en vielä tähän mennessä ole töitä saanut. (Mansikkamaa odottaa...) Salilla treenit on jatkunut tavalliseen malliin ja niin tulee myös jatkossa jatkumaan. 3-4 kertaa salilla ja 1-2 treeniä kotona, joista toinen on aerobinen. Näin kesän tullen suosin kyllä varmasti aamutreenejä koska ei ole mitään mikä estäisi ne ja oon kyllä sen verran erakkoluonne, että kaikista parasta salilla on käydä aamulla sillon kun sielä ei oo ketään muita. (Kyllä, joskus herään 5 ihan vaan sen takia että pääsen salille kuudeksi)



Tän blogin 2 ensimmäistä postausta kertookin Aatusta ja Unskista joita on aivan hirveä ikävä edelleen! Aatua vähän vähemmän, koska viikko sitten käytiin Sennin kanssa kattomassa Aatua. Muuten poni ei ollu mitenkään muuttunu, mutta se ylimääränen rasvakerros mahan ympäriltä oli kadonnut johonkin:D Laiska se oli ja alkuun vähän testailikin mua, mutta silti oli älyttömän kivaa päästä yli puolen vuoden tauon jälkeen Aatun selkään. Tästä lähtien pyrinkin kyllä käymään Aatua kattomassa ainakin kerran kuussa, koska se asuu edelleen tosi lähellä.
Muutamia kuviakin tuli siltä retkeltä napattua.


Tiedostan kyllä ongelmat istunnan ja ratsastamisen kanssa ja saan niiden asioiden kanssa apua kokoajan, joten niistä ei tarvi tulla erikseen ilmottamaan. Ja toi oli eka kerta aatulla pitkään aikaan, joten luonnollisestikin oli vähän hakemista tossa hommassa.

Tonin liikutukset on jatkunut samaan tapaan. Viimesimmät viikot poni on ollu vähän kevyemmällä, koska meiän satula lähti vastinhihnojen vaihtoon ja en erityisemmin nauti Tonilla ilman satulaa ratsastamisesta sen selkälihasten puutteellisuuden vuoksi. Pari päivää takaperin kuitenkin löydettiin tallin nurkista varasatula, joka osoittautui paremmaksi kun Tonin oma wintecin penkki. Omalle perseelle tämä kyseinen varasatula on myös parempi ja sopivamman kokonen. Wintecin satula on sen verran pitkä, että se ei anna Tonin selälle tarpeeksi tilaa liikkua, mutta tämä nykyinen Mustangin estepainotteinen yleissatula on tarpeeksi lyhyt. Vaikka se vanha onkin, on se silti vielä hyvä.
Toni ja poni tulee taas tänäkesänä meille laiduntamaan ja se tulee tapahtumaan reilun viikon päästä. Siihen mennessä ponit on toivottavasti saanut totuttautua tarpeeksi kauan vihreelle. Olisin ihan valmis ottamaan hassut herrat meille jo nyt, mutta nautitaampa nyt kentällisellä tallilla asumisesta viikon verran. Siitä muuttopäivästä sitten mahdollisesti luvassa videopostausta jos saan jonkun kaverin auttamaan muutossa. Aiempina vuosinahan olen sen homman hoitanut ihan yksin.



Tonin varusteet on tosiaan tässä muutaman viime viikon kohdalla päivittynyt aika paljon, koska jotain on hajoillu ja muutenkin tullu hankittua kaikkea uutta, joten kesällä mahdollisesti luvassa jonkunlaista varustepostausta.
Mun vanha uskollinen Samsung X-cover 2 lopetti jälleen yhteistyön. Kyllähän se vielä toimii sen verran hyvin, että tulen pitämään sitä tarvittaessa varapuhelimena mutta valitettavasti sillä ei voi vastaanottaa puheluita.. Lopetimpa samalla Samsung-perheen kasvattamisen ja nyt mulla on iPhone 5c ja oon kyllä niin tyytyväinen. Mahtava puhelin.

Heitelkäähän postausideoilla, jos vaikka kesällä nyt sitä aikaa löytyis enemmän blogaamiseenkin:)

Täällä taas

Kyllä vaan, palasin sittenkin pitkän pohdinnan jälkeen kirjottelemaan blogia. Tämänkin kyseisen alotuspostauksen oon kirjottanu varmaan 100 kertaa, mutten kuitenkaan oo keränny tarpeeksi rohkeutta julkasemiseen. No, pitkän pohdinnan jälkeen päätin kuitenkin palata tänne hurjaan blogimaailmaan.
Yksi syy tähän paluuseen oli se, että haluan kovasti auttaa muita ja haluaisinkin kertoa tänne omia kokemuksia treenaamisesta, terveellisestä elämäntavasta ja treenaamisesta. En kuitenkaan ala postailemaan jokapäivä, en ehkä edes joka viikko. Ainoastaan sillon kun on hyvä aihe, aikaa, kuvia ja inspiraatiota. Voi olla, että kirjotan vaan kerran kuukaudessa, mutta sillon panostan enemmän postauksen laatuun. Teen tätä edelleen vaan omaksi ilokseni.

Jos joku täysin uusi eksyy tänne, niin olen siis Riikka ja ikää löytyy 18 vuotta. Sen kummempia sun ei oikeastaan tarvi tietää. Pidän edelleen henkilökohtaiset asiat ja yksityiselämän poissa täältä. En siis tule kertomaan täällä kavereista, perheestä, koulusta, töistä tai mistään muustakaan mikä ei kuulu tänne.
Kirjotan siis pääasiassa treeneistä, terveysasioista, ruuasta ja ehkä sillontallön ponistani Tonista. Hevosblogia en kuitenkaan enää ala kirjottamaan, koska siihen ei mulla riitä inspiraatiota. Enkä suoraansanoen halua takasin siihen blogihelvettiin. Se ei sovi tähän elämäntilanteeseen yhtään.

Nyt jos tänne joku eksyy, toivoisinkin että lähettäisitte kommentilla kysymyksiä ja postausideoita. En tiedä kuinka kauan jaksan tällä kertaa bloggailla, mutta katsotaan :)

Ikävä

Nyt vasta noin 4 kuukautta sen jälkeen ku Aatu ja Unski lähti, tajusin etten ehkä enää ikinä pääse ratsastamaan kummallakaan. En ehkä edes nää niitä.
Kamala ikävä.
Kahtena viimeyönä oon nähny unta Aatusta ja Unskista vaikken päivällä oo niitä edes ajatellu, mutta nyt en ees osaa ajatella mitään muuta. Tällä hetkellä ratsastan vaan yhdellä hevosella, kun joskus hyvinä aikoina saatto mennä 6 hevosta yhtenä päivänä. Muutenkin tuntuu siltä, että Aatun ja Unskin jälkeen ei oo heppailu kiinnostanu enää niin paljo. Asiaan tietysti vaikuttaa se että Tonilla meni jalka samaan aikaan, joten tuli noin 2 kuukauden tauko ratsastamisesta.
Tuntuu että kaikki se työ mitä näin itteni, hevosten ja mun ja hevosen välisen yhteistyön kehittämisessä olis heitetty hukkaan. Joka kerta kun meen Tonin selkään, tuntuu etten tiedä enää miten sen saa liikkumaan oikeinpäin. Oon vaan ihan hukassa.

Sali, koulu ja treenaaminen yleensäkkin tuntuu menevän nykyään ohi hevosten. Tietysti Toni on mulle se tärkein aina, ja sen tarpeet menee aina edelle. Ei oo edes mikään vaihtoehto jättää sitä hoitamatta. Ehkä muutaman kerran sillon kun Aatu ja Unski oli lähteny ja Tonilla meni jalka, ajattelin että voisin myydä sen. En olis kuitenkaan ikinä pystyny siihen.

Mutta pitää vaan olla onnelinen siitä, että oli kuitenkin mahdollisuus tutustua niihin 2 mahtavaan hevoseen. Ne tuntu ihan omilta hevosilta, erityisesti kesällä kun ne oli meillä kotona. Tekisin mitä vaan, että voisin palata kesään ja tehdä joitain asioita toisella tavalla. Aina sitä katuu jotain. Jotain hyvää jätti tekemättä tai joku asia olis pitäny jättää tekemättä.
Vaikeita päätöksiä pitää tehdä. Olisin saanu Aatun omaksi, ilmaseks. Olin jo päättäny että todellakin otan sen, kunnes tajusin miettiä asioita muutenkin kun vaan siltä positiiviselta kannalta. Tein oikein sillon kun päätin etten ota Aatua. Loppujenlopuksi ei mulla ois ollu aikaa kahdelle hevoselle.
Se ei kuitenkaan muuta sitä, että mulla on sitä nyt ihan järkyttävän kova ikävä.

We have had the time of our lives

Now the page is turned

The stories we will write

We have had the time of our lives

And I will not forget

The faces left behind

It's hard to walk away

From the best of days

But if it has to end 

I'm glad you have been my friend

In the time of our lives

You have touched my soul, I want you to know

You are my hero

You got so much soul, to put it plain and simple

You are wonderful

You inspire me the way you make me feel inside is amazing

Your honesty, your artistry is engaging

You are everything I hope to be, yeah

'

Each night I put my head to my pillow

I try to tell myself

I'm strong

because I've gone one more day without you

I don't have a choice

But I'd still choose you